Pääkirjoitukset

Pieniä suuria saavutuksia

Moni luoteislappilainen pääsi pyyhkimään silmänurkkiaan viikonlopun kevätjuhlissa, valmistujaisissa ja ylioppilasjuhlissa.

Iso työ on tehty ja siitä palkittiin tavalla tai toisella, jäätelöllä, stipendillä, valkoisella lakilla, ammattitutkintotodistuksella.

Keitä haluamme palkinnoilla nostaa esiin?

Kolarin alakoulun kevätjuhlassa oppilaita palkittiin uudenlaisilla kannustusstipendeillä, joita saivat oppilaat, jotka ovat lukuvuoden aikana edistyneet sosiaalisissa taidoissaan tai koulutyöskentelyyn liittyvissä taidoissaan.

Ei tarvitse olla luokan paras tai reiluin, mutta pitää parantaa omasta lähtötasostaan. Uudistus tuntuu miellyttävältä.

Ammattiin ja ylioppilaiksi valmistuvat kertovat juhlapuheissaan kokemuksensa paikallisen opintiemme loppupäästä.

Reijo Kumpulainen sanoi Lappian juhlapuheessaan, että ammattiopinnoissa on saanut rauhassa tehdä myös virheitä ja oppia niistä.

Se kuulostaa viisaalta.

Opiskelun ja harjoittelun lisäksi ehdittiin juoda yhdessä kahvia ja taivastella maailman asioita.

Ylioppilaat kuvaavat omissa puheissaan lukioaikaa yhdessä tekemiseksi. Yhdessä kompuroitiin, selviydyttiin, keitettiin kahvia ja harjoiteltiin tansseja.

Olisiko alakoulusta alkava tsemppaaminen ja lukioon tai ammattikouluun huipentuva yhteinen kahvinjuonti jopa se tärkein oppi, jonka valmistuvat mukanaan vievät? Että yhdessä, toisemme tukemina, saamme itsestämme ja toisistamme esiin sen parhaan version.

Pieni pelko jää, unohtuuko tuo kouluaikojen viisaus tehoja hakevassa työkulttuurissa.