Muualta Lapista

”Se on niin ruma, että se on kaunis”, kuvailee Anu Pentik paluun tekevää Kaamoskiveä – rouhea kynttelikkö viedään käsistä

Kaamoskivi oli Anu Pentikin ensimmäisen työ. Se viedään tänä päivänä käsistä. Taiteilija itse arvelee, että syynä on ihmisten kaipuu luontoon ja se, että uusi ostajaryhmä, nuoret haluavat jotakin rouheampaa ja enemmän käsillä tehdyn näköistä.

Ensimmäiset Kaamoskivet poltettiin 1970-luvun alussa Posiolla opettajien asuntolan lastenhuoneessa sähköuunissa. Seuraavien poltto tehtiin omakotitalon saunassa.

Ensimmäiset menivät myyntiin Posion Essolle, seuraavat matkamuistomyymälään Rovaniemelle, josta ne käskettiin kuitenkin hakea pois, kun olivat niin rumia.

Tilanne kuitenkin muuttui täysin, kun kauppias saikin yllättäen kaikki myytyä.

– Kun muutettiin tänne 1969, niin ihastuin tähän karuuteen. Silloin ei ollut niin paljon lehtipuita ja ihastuin sellaisiin jääkauden aikaisiin kivirakkoihin täällä. Sitten mun piti tehdä jotakin keramiikasta, jotakin jännää, jotakin omaperäistä ja oikein lähelle luontoa ja nehän oli ne kivet, Anu Pentik kertoo.

– Ajattelin, että täähän on hyvä juttu, kun ne menivät sieltä Essoltakin ihan heti ja lähdin kehittämään sitä.

Jotta Pentik sai keramiikkamassaan karkean pinnan, hän kävi hakemassa Kitkajärven rannalta pientä kiveä siivilän kanssa vedestä. Siitä pinta sitten syntyi.

– Assistenttien kanssa olemme nyt olleet kaksi kertaa siellä Kitkan rannalla ja olemme tuoneet ämpäreittäin niitä kiviä.

Yhtenä iltana minä sanoin, että nyt loppui Kaamoskiven tekeminen, koska se alkoi jo kyllästyttämään.

Kaamoskivi on ollut myöhemmin uudelleen tuotannossa, mutta tuotannon määrä on pysytellyt sadoissa.

– Se syntyi siinä, että tarvittiin valoa ja kynttilöitä ja halusin tunnelmaa. Se oli hirveen helppoa. Ja kun ne lähti heti menemään kaupaksi, niin se oli hirveen helpottavaa. Sitten piti jo ottaa ihmisiä töihin.

Tällä hetkellä Pentikillä on työntekijöitä parisensataa.

– Kaamoskiviä tehtiin tuhansia ja taas tuhansia, niitä meni jopa ulkomaillekin. Sitten yhtenä iltana minä sanoin, että nyt loppui Kaamoskiven tekeminen, koska se alkoi jo kyllästyttämään, kertoo Anu Pentik.

Valmistus lopetetttiin ihan totaalisesti.

– Siitä on jo viitisenkymmentä vuotta ja nyt on taas tunne, että tarvitaan niin lähelle luontoa meneviä esineitä kuin mahdollista.

Uskon, että se koskettaa juuri sillä karuudellaan. Sehän on niin ruma että se on kaunis.

Tänä syksynä markkinoille tuotu erä Kaamoskiveä on ollut suosittu. Se on sekä jälleenmyyjiltä että tehtaalta tällä hetkellä loppu, mikä aiheuttaa sen, että asiakkaat tilaavat esinettä suoraan Anu Pentikiltä.

Prosessi on vähän kalliimpi, mutta asiakkaat ovat valmiit maksamaan siitä, että saavat oman Kaamoskiven.

– Jos joku oikein todella haluaa sen, niin kunnioitan tätä toivetta, ja kyllä minä sen teen.

Kaamoskivi tehdään käsin. Vain kynttilöille tarkoitetut ”torvet” dreijataan.

Myös nuoret ja miehetkin ovat olleet kiinnostuneita tästä jurosta esineestä.

– Uskon, että se koskettaa juuri sillä karuudellaan. Sehän on niin ruma että se on kaunis.

Kaamoskivi -teemasta on ensi vuoden puolella tulossa jotakin uutta, mutta erilaista.

Tarve ylittää itsensä, työnilo ja halu tehdä aina vaan parempaa ja parempaa ovat niitä asioita, mistä Anu Pentik saa omien sanojensa mukaan voimansa.

– Työn ilo tulee siitä pienestä onnistumisesta ja siitä, että voi aikaan saada käsin uniikkijuttuja.

Pentikiltä on lähdössä myyntiin uusi sarja, jonka Anu Pentik on kahden artesaani -assistenttinsa kanssa juuri saanut valmiiksi. Uuden sarjan nimi on Tunturiretki ja sitä myydään toistaiseksi ainoastaan Lapissa. Eteläisin myymälä, mistä sitä voi ostaa on Kuusamossa.

Tunturiretki on kokoelma käsin maalattua studiokeramiikkaa, jossa astioiden reunoja kiertävät porot. Anu Pentik sanoo kuvaavansa porojen tuntoja eri vuodenajoissa käyttämällä Lapin värejä, valkoista, sinistä ja punaista.

Sarja oli menossa haastattelun jälkeisenä päivänä koemyyntiin Napapiirille, Rovaniemen keskustan myymälään sekä Posiolle ja Luleåån. Tämä on Pentikin mukaan ensimmäinen Tunturiretki.

– Ensi keväänä teen uuden, jossa ehkä linnut retkeilevät eri väreissä. Tämän olen tehnyt oikein voimalla.

Pentik on yrityksenä taistellut itsensä läpi 1990 -luvun laman. Korona on Anu Pentikin mukaan vaikuttanut sekä ihmisiin että yritykseen, mutta ei niin pahasti kuin lama-aika. Myymälöitä on jouduttu supistamaan ja samalla henkilöstökin on vähän pienentynyt.

– Ei me täällä voida mitään sotaa voittaa. Meidän täytyy vain tehdä lähipiirin elämä helpoksi, turvalliseksi ja onnelliseksi, on Anu Pentikin neuvo maailman tämänhetkisiin ongelmiin.