Ihmiset
Tuore Lappi-kirjallisuuspalkinnon saaja Pekka Juntti: “Täällä voi olla vapaasti oma katse”
Pekka Juntin esikoisromaani Villikoira palkittiin Lappi-kirjallisuuspalkinnolla. Torniossa syntynyt, Haaparannalla asuva kirjailija nauttii olostaan pohjoisessa ja ammentaa työhönsä sisältöä ympäristöstään.
Toimittaja ja kirjailija Pekka Juntti voitti sunnuntaina Lappi-kirjallisuuspalkinnon Villikoira-esikoisromaanillaan. Juntti kertoo olevansa otettu, sillä pitää kilpailun tasoa kovana.
– Tuntuuhan se kymmenen vuoden projektin jälkeen mahtavalta. Esikoisvuoden jälkeen viimeistään tajusin, minkälaiseen todellisuuteen kirjan kirjoitin. Kirjailijoita on valtavasti, todella mahtavia kirjoja tulee vaikka kuinka paljon ja iso osa jää piiloon.
Juntin kolumneja ja juttuja on voinut lukea monesta eri mediasta ympäri Suomen. Lisäksi Juntti on Tieto-Finlandia -palkinnon voittaneen Metsä meidän jälkeemme -kirjan yksi kirjoittajista. Kirjoittamisen kipinän Juntti kertoo syntyneen nuoruudessa.
– Isoin tekijä on ollut teini-iässä ja lukioaikana luetut kirjat. Muistan miettineeni, että miten tämmöisen maailman voi rakentaa kirjaimilla. Se tuntui taialta.
Maija-mummu on myös osiltaan ollut yhtenä kimmokkeena kohti kirjailijan uraa. Torniossa Liakan mummolassa Juntti näki pikkupoikana, kun kirjallisuus ja runous alkoivat kiinnostaa kyläläisiä.
– Maija-mummu, maatilan emäntä keksi, että hän alkaa kirjoittaa runokirjoja. Se oli kova juttu, että joku teki jotain muuta, kuin maatilan töitä. Muistan väkeä, jotka kävivät mummulla ja puhuivat kirjoista ja runoista. Me myytiin niitä kirjoja pitkin kyliä ja saatiin pieni provikka, Juntti muistelee.
Pohjoisen luonto ja sen antimet merkitsevät kirjailijalle paljon. Myös paikalliset ihmiset ja heidän elämänsä ovat Juntin mielestä kiehtovia.
– Täällä voi olla vapaasti oma katse. Täällä ei pääse kuplautumaan. Täällä pyöritään tavan kansan seassa, jolloin tajuaa paremmin mitä se ihmisten arki Suomessa ja Ruotsissa on.
Juntti on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Opintojen jälkeen hänellä ja vaimolla oli tietoinen valinta jäädä asumaan synnyinseuduille.
– Saattoi olla rohkeakin valinta. Melkein kaikille muille politiikkatieteiden opiskelijoille tuntui olevan selvää, että pitää lähteä etelään. Kummallinen ajatus, Juntti pohtii.
Juntilla on monta projektia menossa. Kolmas kirja, Muuttuva metsä, opas jatkuvaan kasvatukseen -kirja on tällä hetkellä painossa. Toinen romaani on myös muotoutumassa.
– Se on pohjoinen romaani, ei tätä pohjoista saa koluttua. Menen ylemmäs tunturiin. Ehkä jossain Kilpisjärven kairassa on se alkukuva, johon tarina alkoi kehittyä.
Juntti kertoo tekstin syntyvän tällä hetkellä kuin itsestään.
– Sanotaan, että kakkosromaanin kirjoittaminen on kaikkein vaikeinta. Minulla on päinvastoin, ikinä ei ole ollut näin helppoa kirjoittaa.